Marialla on aina ollut monia eri ponirotuja tallissaan ja connemarojen ohella shetlanninponeilla ja gotlannin russeilla on sijansa mielenkiintoni kohteena. Shetlanniponeista mustat standardikokoiset miellyttävät eniten silmääni.

Takku tuli Suomeen kasvattajansa D.W.H. Dickin laumasta muutaman muun ponin kanssa. 1-vuotias ori sai lempinimensä karanteenin aikana, kun sen mahanalus oli takkuja täynnä. Villeinä ja vapaina syntyneitä poneja oli lähes mahdotonta saada kiinni, mutta yhtään potkua tai puremaa ei koskaan tullut. Karanteenin jälkeen ”lauma” hajosi ja Takkukin tuli Stall Hagelundille opettelemaan mitä kuuluu nuoren shetlanninponin elämään.

Takku tuotiin Suomeen jalostuskäyttö mielessä ja alkuvuosien näyttelymenestys rohkaisikin valintaa. 1995 Takku esitettiin oripäivillä ja hylkäys oli suuri pettymys. Hyväluonteinen poni pidettiin edelleen oriina, mutta vuonna 1999 rodun asiantuntija osoitti ponissa selkeän vian ja Takku ruunattiin. Liekö vapaudessa syntyminen jättänyt jälkensä, mutta Takku ei koskaan sopeutunut ratsastuskouluelämään ja aika ajoin se onkin ollut lainassa pienillä ratsastajanaluilla ja heidän kanssaan Takku on osallistunut pieniin estekilpailuihin ja shetlanninponiyhdistyksen näytöksiin.

Aina on ollut selvää, että jonain päivänä Takku siirtyy omistukseeni ja vuonna 2007 teimmekin siitä omistajanvaihdokset. Viikinsaaren kesätöiden jälkeen Takku jäi entiseen kotiinsa tuntiponin hommiin. Tosin suurimman osan Takun ajasta vie Ponien Vapautusrintaman johtotehtävät...