Millfields Ensign 3 C
1975-1993

Sain Millen hoitoponiksi 1990 ja parempaa sai hakea. Mille oli äärettömän kiltti ja helppo käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa (hampaiden raspausta lukuunottamatta). Mille ei varmasti ollut kaikkien mielestä ideaali connemara, mutta minusta se oli kaikki se mitä connemaran tuleekin olla: pieni poni, jolla on suuri sydän.

Kaikkiaan Millellä on satakunta jälkeläistä Suomessa ja Ruotsissa. Väittäisin, että kaikilla (tai ainakin suurella osalla) on erittäin kaunis ponimainen pää, kaunis ylälinja ja hyvä käynti. Se ei ollut suuri periyttäjä, Mille tarvitsi hyvän tamman jättääkseen hyvää. Parhaiten se on mielestäni onnistunutkin emänisänä. Toki tähtiäkin löytyy, sen lapsista mainittakoon mm. Hagens Grandezza, Enterprise, Hagelunds Indiana, Hagelunds Isilja ja Big Brown. Tuttuja nimiä monille näyttely- ja kisakentiltä.

Mille oli aina ensisijaisesti Stall Hagelundin perheenjäsen ja ratsu kuin jalostusori ja sen kuolema olikin suuri järkytys. Mille kuoli tavalla millä jokaisen orin tulisi kuolla, rauhallisesti laitumelle kahden tamman vahtiessa vierellä.

Pieni suuri poni oli poissa.