Pikku-Ukko oli ensimmäinen oma kasvatti, josta oli paljon iloa, mutta aiheutti se harmaita hiuksia niin ihmisille kuin hevosillekin… Kolmen päivän ikäisenä se totesi äidin seuran olevan liian tylsää ja Ukko lähti omille retkilleen, aidat olivat vain hidaste. Viikon vanhana
se ei enää seurannut Miniä vaan naapurin kaurapelto oli houkuttelevampi. Vajaa 1-vuotiaana se ruunattiin, kun elo tammalaumassa alkoi käydä turhan kiihkeäksi...
Ukolle kävi kaikki! Mistään se ei stressannut tai ottanut itseensä. Kaikki oli turhankin helppoa. Ensimmäinen ratsastuskerta: Satula selkään ja ihminen kyytiin. Toisella kerralla käveltiin jo ilman taluttajaa. Mikään lapatossu Ukko ei ole, mutta kaikenlainen tekeminen ja uudet asiat olivat vaan niin hauskoja. (Tosin ensimmäinen näyttelyreissu Suontakaan oli mielenkiintoinen, Ukko ei meinannut lähteä millään tallista pois. Tarvittiin useampi ihminen häätämään se ulos…) Näyttelyistä tultiin kotiin aina useammankin ruusukkeen kera. Ainoastaan laatuponikisasta jäi hapan maku suuhun.
Ukko on perheponina Savon sydämessä ja se on osallistunut muutamiin seurakilpailuihin hyvällä menestyksellä.
|